Longyearbyen - kaupunki maailman laidalla

Huippuvuorilla sijaitseva Longyearbyen on paikka, jossa maailma tuntuu pysähtyvän. Täällä napapiirin hiljaisuus yhdistyy kansainväliseen yhteisöön, arktinen luonto rajuihin sääilmiöihin ja vanha kaivosteollisuus nykypäivän tutkimukseen ja matkailuun. Longyearbyenissä kaikki on lähellä, mutta sen ulkopuolella odottaa puhdas erämaa – ja jääkarhuvaara, joka on otettava tosissaan.

Luonto on kaikkialla läsnä

Heti koneen laskeuduttua Longyearbyeniin tuntui kuin olisimme astuneet toiseen maailmaan. Tuuli oli hyytävän kylmä ja ympärillä kohosivat jyrkät vuoret kaikessa karuudessaan. Täällä ei kasva puita – ja juuri siksi maisemat tuntuivat niin pysäyttäviltä. Luonto hallitsi kaikkea ja vuoret saivat olon tuntumaan pieneltä, mutta samalla rauhalliselta.

Longyearbyeniä ympäröivät vuoret olivat kuin valtavia sorakasoja: rapautuneen kiven harmaan eri muotoja. Tienvarsilta lumen seasta pilkotti pieniä ruohotupsuja, ja Svalbard-museossa opin, että kesäisin täällä kukkii jopa arktisia kukkia – pieniä, mutta sitkeitä.

Kaupunki itsessään on rauhallinen ja lämminhenkinen, vaikka ympäristö on karu. Longyearbyenissä asuu noin 2600 ihmistä usea eri kansallisuutta. Me vierailimme lokakuun puolivälissä, jolloin matkailusesonki oli hiljentynyt ja kaduilla vallitsi seesteinen hiljaisuus. Hotelliyöpymisiä kirjataan silti vuosittain noin 167 000 – moni haluaa kokea tämän ainutlaatuisen tunnelman edes kerran elämässään - jotkut etsivät hiljaisuutta, jotkut revontulia, toiset taas luontoelämyksiä ja paikallisten eläinten bongausta. Myös maailman siemenpankki on mielenkiintoinen käyntikohde. Sinne ei pääse sisälle, mutta jos osallistuu opastetulle retkelle, kuljetus vie siemenpankin näyttävälle sisäänkäynnille ja opas kertoo siemenpankin toiminnasta ja tarkoituksesta. 

Kaikki Longyearbyenin palvelut sijaitsevat kävelyetäisyydellä. Teitä on vain muutamia kymmeniä kilometrejä, ja kaikki niistä päättyvät lopulta jonnekin – kirjaimellisesti. Huippuvuorilla ei ole tieyhteyksiä paikkakunnalta toiselle. Tämä voi joskus olla haastavaa. Kun mieheni lensi Ny-Ålesundiin, sää muuttui hetkessä ja lento peruuntui useita kertoja. Se muistutti siitä, että täällä luonto määrää tahdin.

Longyearbyen on maailman pohjoisin vakituisesti asuttu kaupunki. Pohjoisnavalle on matkaa reilusti Suomen pituus, ja saaret sijaitsevat puolivälissä Norjaa ja napaa. Pohjoinen sijainti näkyy pitkänä kaamoksena, mutta myös maagisina kesäöinä, kun aurinko ei laske kuukausiin. Jo huhtikuussa alkaa yötön yö, joka jatkuu elokuulle asti.

Lokakuussa joen uoma kaupungin halki oli lähes kuivunut. Kesällä se täyttyy sulamisvesistä, mutta nyt maa oli jäätymässä ja virtaus vaimeni hiljalleen – aivan kuin koko luonto olisi vetänyt henkeä ennen talvea. Rauhoittava solina huumasi ja rentoutti mielen joenuomaa lähestyessä.

Vuorten rinteillä näkyi vielä jälkiä kivihiilikaivoksista, jotka aikanaan toivat ihmiset tänne. Nyt kaivosteollisuuden rakennelmat seisovat hiljaisina muistomerkkeinä menneestä ajasta, ja niiden varjossa uusi elämä on löytänyt paikkansa: kahviloita, hotelleja, retkeilymajoja ja pieniä putiikkeja.

Kaupungin keskusta on kompakti ja lämminhenkinen. Kävelykadun varrelta löytyy kaikki tarvittava – ravintoloita, retkeilykauppoja, tavaratalo, matkamuistomyymälöitä ja jopa alkoholiliike. Pankkeja tai automaatteja täällä ei ole, vain kortit kelpaavat maksuvälineenä kaikkialla. Etenkin tähän vuodenaikaan ymmärsin hyvin, miksi tämä on "kerran elämässä" -kohde. Täällä voi kokea hiljaisuuden. 

Jääkarhu - Huippuvuorten symboli ja varjo

Jääkarhu on Huippuvuorten kiistaton symboli, ja sen huomaa kaikkialla. Ensimmäisessä hotellissamme sängyllä odotti pieni jääkarhun muotoinen suklaa — kuin tervetulotoivotus arktiseen todellisuuteen. Lentokentällä karhu tervehti tulijoita, ja kaupungilla se seuraili katseellaan matkamuistomyymälöiden edessä, hotellin ovessa ja jopa kahvikupin koristeena.

Mutta täällä jääkarhu ei ole vain söpö matkamuisto — se on todellinen, arvaamaton ja aina jossain lähellä. Kaupungin ulkopuolella liikkuminen ilman asetta tai koulutettua opasta on kielletty. Tienpäät päättyvät varoitusmerkkeihin, joissa valkoinen karhu muistuttaa, että, kun tie loppuu, alkaa villi luonto, jossa ihminen ei ole enää hallitsija.

Longyearbyenissä jääkarhuista varoittavat kyltit ovat yhtä arkisia kuin liikennevalot muualla. Jopa tavaratalo ulko-ovessa kielletään viemästä asetta sisään — mutta se on pidettävä mukana kaupungin ulkopuolella.

Svalbard Museumissa seisoi täytetty jääkarhu, rauhallisena mutta vaikuttavana. Katselin sitä pitkään — kaikessa lempeydessään se oli samalla pelottava. Sisälläni kutkutti ajatus nähdä sellainen luonnossa: toisaalta toivoin kohtaamista, mutta toisaalta etenkin kaupungin reunoilla liikkuessa katse harhaili varuillaan joka suuntaan. Se kertoo jotakin tästä paikasta – Huippuvuorilla kauneus ja vaara kulkevat käsi kädessä. 

Mieheni kuuli Ny-Ålesundin tutkimusasemalla tarinan, joka jäi mieleen: talojen ovia ei pidetä lukossa, jotta niihin voi paeta nopeasti, jos jääkarhu tulee alueelle. Samasta syystä autoissa avaimet jätetään virtalukkoon. Se on osa arkea, jota ei voi täysin ymmärtää ennen kuin on itse täällä – maailman laidalla, valkoisen karhun metsästysmailla.

Suomalaisia maailman pohjoisimmassa kaupungissa

On yllättävää, kuinka paljon suomalaisia Huippuvuorilta löytyy. Heitä työskentelee yliopistossa ja tutkimusasemilla, oppaina, ansastajina, kirkossa ja museossa. Moni saapuu tänne vain hetkeksi – ja huomaa jäävänsä vuosiksi. Tässä arktisessa hiljaisuudessa on vetovoimaa.

Lisäksi Huippuvuorten historiassa suomalaisella tutkimusmatkailijalla Adolf Erik Nordenskjöldillä on ollut merkittävä rooli tutkimusretkien ja arktisten kartoitusten kautta. Hänen nimensä on nykypäivänäkin monissa paikannimissä Huippuvuorilla.

Juomavesi – tärkeä huomio matkailijalle

Vaikka virallisesti Longyearbyenin vesijohtovesi on juomakelpoista, meille kerrottiin museossa ja hotellilla, että viime aikoina vedessä on ollut ongelmia. Myös kaupan seinällä oli lappu, jossa varoitettiin vesijohtovedestä. Kaivostoiminnan vuoksi vedestä on löydetty raskasmetalleja ja jopa legionellaa.
Siksi paikallisten ohje on: ota juomavesi isoista säiliöistä tai nauti suodatettua vettä ravintoloissa.

Ruoka ja allergiat

Longyearbyenissä on useita tunnelmallisia ravintoloita. Ravintoloissa allergiat otetaan erittäin vakavasti. Ruokalistoissa voi olla jopa 15 eri allergeenimerkintää, ja henkilökunta osaa auttaa valinnoissa tarkasti. Tämä teki ruokailusta hyvin turvallisen kokemuksen itselläni kun on laktoosiongelma.

Hotellivinkit Longyearbyeniin

Hotel Svalbard Polfareren
Suosikkimme lämpimän tunnelmansa ansiosta. Yllätykseksemme vastaanottovirkailija tuli meitä ulko-ovelle vastaan ja opasti meitä jättämään kengät pieneen huoneeseen matkalaukkusäilytyksen viereen. Niin, tosiaan Huippuvuorilla on erikoinen mutta ihastuttava käytäntö: kengät riisutaan sisätiloissa – hotelleissa, kirkossa, museoissa ja kirjastossa. Käytäntö juontaa juurensa hiilikaivosten aikaan, jolloin kivipölyä kulkeutui kaikkialle.

Polfareren-hotelliin tultiin sattumalta, sillä sain mieheni työskennellessä toisella paikkakunnalla siirron alla esittelemästäni The Vault -hotellista, koska se oli kiinni viikon ajan. Mieheni ei päässyt lentämään kovan tuulen vuoksi suunnitellusti töihinsä, joten hänkin jäi Polfareren-hotelliin. Tämä olikin hyvä siirto, sillä jo hotellin aulaan astuessa huomasi eron: pehmeää valoa, viihtyisiä sohvia ja takka, joka loi kodikkaan tunnelman arktisen tuulen keskellä. Huone oli tilava ja lämpimin värein sisustettu. Kylpytakitkin odottivat hyllyllä ja kylpyhuoneessa oli kylpyamme.

Aamiaishuone oli kutsuva, ja tarjolla oli monipuolinen ja maukas aamiainen, jossa oli huomioitu erilaiset ruokavaliot. Täälläkin sai norjalaista herkkua kinuskipalaa muistuttavaa ruskeaa juustoa, jota laitoin ihan normaali juuston mukaisesti leivälle. Oli yllättävän hyvän makuista. Suosittelen kyllä maistamaan sitä. Paikka tuntui kuin "turvapesältä" keskellä jäistä maailmaa.

Hotel Svalbard The Vault
Luokitukseltaan tämä oli hieman edellistä vaatimattomampi, mutta silti oikein hyvä valinta. Aamiainen oli yksinkertaisempi, mutta maistuva. Hotellissa oli rauhallinen tunnelma ja hyvä sijainti kävelykadun läheisyydessä. Jos haet hyvää perustasoa ja hillittyä tyyliä, The Vault palvelee hyvin.